Tj 13

Tässä sitä nyt ollaan, töitä jäljellä enää ens viikko ja syyskuun 3. lähtee lento Dubliniin.

Nyt se on varattu!! ÄÄÄÄ!

Vähän kyllä jännittää, että miten selviydyn hengissä edes lennosta. 

A. En oo ikinä lentäny yksin

B. Vaihto on Norjassa

C. Mites sitte ku saavun Dublinii, entä jos en löydäkkää oikeeta bussia tai junaa johon mun pitäis hypätä ja joudun tilaan taksin Dublinista Athlonee, joka ei varmasti tuu oleen ilmasta :D

Tarkotushan oli, että mun kaveri ois lähteny mun mukaan tuonne pariks ekaks päiväks. Ei ois kaikkee tarvinnu ihan yksinään kokee. Mutta parin muuttujan takia, lähden nyt yksin ja aion selvitä matkasta kunnialla! Perillä otan kyllä yhden Irish coffeen jos toisenki sen kunniaksi, että oon selvinny perille! (Jos tää nyt tulee ikinä edes tapahtumaan)

Kämpän metsästys osottautu melkoseks pulmaks, johtuu myös suureltaosin siitä, että oon perussuomalainen, eli mitään ei voi tehdä ajoissa.. Nyt kuitenki seki puoli alko näyttämään vihreää valoa ja SUURELLA todennäköisyydellä mulla on kämppä kun saavun Irlantiin. Olin kyllä positiivisesti yllättyny siitä kuinka avuliaita irlantilaiset on. Kun kyselin kämppiä muualta kuin opiskelija-asuntolasta, niin jos heillä itsellään ei enään ollut tarjota kämppää/huonetta niin he saattoivat antaa ystävänsä numeron tai kysyä sukulaisiltaan sattuisiko heillä olemaan tilaa :) Me likey!

Mutta tosiaan, enään ei ole ku alle kaks viikkoa ja sitten lähden toiseen maahan moneks kuukaudeks.. Ja kyllä, kerkesin viikonloppuna tirauttaa jo muutaman kyyneleen, kun itsellekkin valkeni todellisuus siitä kuinka vähän aikaa enään oonkaan kotona kaikkien rakkaiden lähellä. Vaikka onhan se niin, että jos oikeen kova koti-ikävä iskee niin sieltä pääsee kyllä suhteellisen helposti käymään kotona jos siltä näyttää. Mutta onhan se aika kauheeta kun rupeaa oikeasti ajattelemaan, että ne ihmiset ketä näät päivittäin, niin kohta et välttämättä nää niitä liki puoleen vuoteen! Kun osa läheisimmistä luokkakavereistakin lähtee vaihtoon ni se on vaan karu totuus, ettei nähdä toisiamme aikalailla puoleen vuoteen.. Vaikka kun koulussa ollaan niin, ellei mitää maatamullistavaa tapahtunut niin nähtiin lähes päivittäin. 

Uskon kylläki, että tää reissu kasvattaa mua ja opettaa musta itsestä uusia asioita. Lisäksi, kyllä siellä tutustuu uusiin ihmisiin ja saa uusia kavereita ja varmasti taas vuorostaan on kauheeta jättää ne sinne Irlantiin ja lähteä itse takas kotiin.

 + ONNEKS en oo ainoa suomalainen kuka tuonne on lähdössä! Sitte olisin ainaki ihan kusessa noiden kaikkien juttujen kanssa. Vaikka sosiaalinen oonki niin varmasti siellä meikäläiselläki hyppää pupu pöksyyn kun pitää alkaa TAAS tekemään tuttavuutta ihan uusien ihmisten kanssa ja vieläpä VIERAALLA kielellä :D

Kunhan kaikki asiat alkaa loksahdella paikalleen niin lupaan kirjottaa vähän lyhyemmällä aikavälillä kuin nyt :)